Hipsu ja Hapsu – Joulusatu

Joulusatu

Tontut Hipsu ja Hapsu ovat Joulupukin apulaisia. He auttavat Joulupukkia pakettien toimittamisessa lapsille.

Oli jälleen jouluilta. Pienet tontut oli lähetetty kaupunkiin jakamaan lahjoja. Hyvin he jaksavat raskaat säkit kuljettaa, onhan heillä jouluvoimat. Mutta säkkejä ja paketteja on paljon. Siksi Hipsu ehdottaa:

 ’Ota sinä, Hapsu, puolet lahjoista. Minä otan loput ja menen toiselle puolen kaupunkia jakamaan ne. Tavataan sitten myöhemmin, vaikka noiden korkeiden tornien juurella. Huomasithan nuo taivaalle kurottavat hohtavanvalkeat tornit? ’

’Toki huomasin, noin korkeita pylväitä ei voi olla näkemättä! Onneksi me tulimme tänne tekemään lahjojen jaon, Joulupukin reki voisi vaikka jäädä pohjasta kiinni tuommoiseen terävään huippuun!’ – vastaa Hapsu ’ Mutta Hipsu, varmaan sitten yhytämme toisemme työmme tehtyämme?’

’ Tietenkin!’ -sanoo Hipsu ’ Sinulla on Taikatiuku, jonka vain tontut kuulevat.  Soita sitä työsi jälkeen, niin kuulen sinut!’

’ Aivan’, -toteaa Hapsu ’Ja sinulla on Jouluvalo lyhdyssäsi, minä näen lyhdyn, kun olet tulossa tornin luokse!’

Tontut erkanivat toisistaan ja jakavat lukuisat lahjat, toinen etelässä ja toinen kaupungin pohjoisella laidalla.

Hapsu huokaisee tyytyväisenä. Hän katsoo ympärilleen etsien valkeana hohtavaa tornia. Tuollahan se jo näkyykin, ja Hapsu vaeltaa kohti korkeaa mastoa. Mutta kas, vastassa on kylmänä hohkaava musta järvi. ’Voi sentään’, sanoo Hapsu ’No, pian olen perillä ja Hipsu varmaan jo odottaa’. Hapsu matkaa eteenpäin. Järvi tuntuu kovin suurelta. Mustaa rantaviivaa riittää ja pieni tonttu alkaa väsyä. ’Soitanpa jo Taikatiukua, jospa Hipsu sen kuulisi’, tuumaa Hapsu. Hän kilauttaa pientä tiukuaan – hups, nyt hän kompastui ja tiuku putosi pelästyneesti parkaisten mustaan kylmään veteen!

’Oi oi’ miettii Hapsu. ’Lahjojen jako vei jouluvoimani, ja nyt kadotin tiukuni, jonka avulla Hipsu minut löytäisi.  En jaksa vaeltaa korkean valkoisen tornin luokse. Kunpa näkisin Hipsun lyhdyn ja Jouluvalon!’ Hapsu tähyilee surullisena – ja näkee kuin näkeekin kalpean valon loistavan mustien kaljujen puiden välistä.

Hapsu kiirehtii tuorein voimin eteenpäin. Valo kasvaa ja voimistuu: Lämmin, pehmeä, kutsuva Jouluvalo! ja Hipsun varovainen huhuilu! Pian Hapsu näkee ystävänsä pienellä kaarisillalla heiluttelemassa lyhtyään.  

’Voi Hipsu, kadotin Taikatiukuni, se putosi mustaan kylmään järveen! En löytänyt valkean tornin juurelle ja jouluvoimani loppui!’

Hipsu hymyili helpottuneena Hapsun nähdessään: ’Hapsu, kuulin kun Taikatiukusi parkaisi hädissään. Arvasin siis, että olet pulassa. En etsinyt tietä korkealle mäelle tornin juurelle, vaan jäin tälle pikku sillalle mustan järven rantaan. Lisäsin Jouluvaloa lyhtyyni koko ystävyytemme mitan, jotta varmasti näkisit jo kaukaa lyhdyn tuikkeen. ’  

Ystävyys ja rakkaus sytyttävät Jouluvalon kauneimpaan loistoonsa.

Vastaa