Kettuherra
Ketulla on ikää jo liki 10 vuotta. Hän syntyi Rainer Kauniston nukkekurssilla. Rainer on eräs suomalaisen nukketeatterin suurista nimistä. Muistan vieläkin Rainerin kurssit, hienoa nukenrakennusta ja kaupanpäälle tarinoita vuosikymmenien teatteriuran varrelta.
Niin Kettu! Hän on niskakeppinukke, eli niskassa on tukeva puukeppi josta nukkea pidetään kiinni. Ensin hän muistutti uhkaavan paljon pelikaania, mutta Kettu mikä kettu hänestä lopulta ilmaantui. Kurssin aikana ei nukkea ehtinyt valmiiksi tehdä, perusjutut vaan ja loput kotitöinä. Kotitöitä on tehty rauhalliseen tahtiin…
Useamman vuoden Kettu istuskeli nakupellenä kaapin perukoilla. Välillä katselimme toisiamme, silloin kun satuin avaamaan kaapin oven. Ketun katseessa oli moitetta, joten suljin oven nopeasti.
Muutama vuosi sitten päätin, että Ketun on aika tulla ihmisten ilmoille. Joulun aikaan, kun on vapaata muista velvoitteista, kettu pääsi vihdoin kaapista. Sinä jouluna Kettu sai silkkisukat ja yhden kengän, ei muuta. Mutta seuraavana jouluna jo toisen kengän ja jopa paidan päälle!
Ketun pukeutumista olen pohtinut jopa joulujen välissä. Haluan ketulle arvokkaan asun, sillä hänet on aina aiottu seuralaiseksi toiselle nukelleni, Kevään Kuningattarelle. Varmaankin Kettu on ehtinyt pohtia monia asioita kaapissa viettämiensä vuosien aikana, joten kaavailen hänelle uraa Kevään Kuningattaren neuvonantajana. Tämä toimi vaatii komean puvun, ja suunnitelmissa on arvonmukainen asukokonaisuus.
Viime joulun aikaan Kettu sai keltaiset silkkihousut. Ne ovat oikein hienot. Ja lisäksi toteutin hänen hartaan haaveensa ja valmistin upean ketunpunaisen hännän. Eihän kettu ole mitään ilman komeaa häntää! Hännänpäässä on tilkka valkoista, joka on Uuden Seelannin lammasta, mutta ei kerrota herra Ketulle!
