Ystäväni Tepa kertoi tyhjentävänsä suurta taloa ’josta ei ole mitään heitetty pois 50 vuoteen’. Pyysin puuvillaa ja pellavaa – jos löytyy ja jäljelle jää. Kierrätystä tietenkin, sanoo käsityöläinen.
Jäihän sitä. Tepa kippasi kuistille moniaan jätesäkin kangasta. Niitä penkoessani tuli vähän apea olo. Upeita, kiiltäväksi mankeloituja damastiliinoja – taitteet kellastuneet ja haurastuneet, ei niitä ole kahvipöytään levitetty vuosikausiin. Käyttämättömiä lakanoita. Kellastuneita lakanoita. Pitsiverhoja vähintään suurehkon kartanon tarpeisiin. Lisää pöytäliinoja, osa myyntipakkauksissa. Puserokankaita, mekkokankaita, joita ei ikinä ommeltu koltuiksi ja paidoiksi.
Voi sinua mummo kultaa, joka tämän kaiken olet kerännyt kasaan. Unohditko lopulta, että sinulla on jo kymmenittäin pyyhkeitä ja useammatkin pussilakanat odottamassa vuoroaan? Ostitko vain, kun halvalla sai? Ehkä sanoit niin kuin oma äitini: kyllä aika tavaran kaupittee!
Ja nyt ventovieras serpaa hankintojasi ja taivastelee. Mutta kiitos mummoseni, näistä teen huiveja, Lelle-lepakoita ja viirinauhoja. Lopuille etsin paikan, ei roskissa vaan jatkokierrätyksessä. Ehkä ei juuri sitä mitä alun perin suunnittelit, mutta toivottavasti olet iloinen, että tulevat käyttöön!
