Opiskeluaikana oli myös nukkekurssi. Jos tekstiilimaalaus innosti minua prosentilla 110%, niin nukenteko on asteikossa n. 120%.
Nukenteko on käsityöläisyyden ooppera: siinä on kaikki. Aivan kaikki. Materiaali, muoto, väri, tekniikka, sielu. Loputtomasti mahdollisuuksia. Rajattomasti opittavaa. Aina yhtä kiehtovaa. Maagista.
Kerran – kaksi vuodessa valmistan pienen sarjan tonttuja. Lähinnä kai muistoksi koulun nukkekurssista ja harjoittelustani Nukketeatterikeskus Poijussa. Nuken muotoilu on niin kivaa – ja vaikeaa ainakin minulle, toki myös palkitsevaa. Tontun luonne ja persoona alkaa muotoutua heti alussa, ja kyllähän se jollain tapaa herää henkiin sillä hetkellä kun silmät on maalattu. Havinan tontut ovat osa luontoa – kädet ja jalat ovat suoraan metsästä. Metsätonttuja. 😀
