Menneen viikonlopun kulttuurilauantai jatkui Kansallisteatterissa amerikkalaisen näytelmäkirjallisuuden klassikolla ’Kauppamatkustajan kuolema’. Näytelmän on kirjoittanut Arthur Miller (kyllä, hän oli naimisissa Marilyn Monroen kanssa) ja juuri tämä näytelmä teki Milleristä kansainvälisen kuuluisuuden.
Pääroolissa kauppamatkustajana loisti Hannu-Pekka Björkman. Hannu-Pekka on yksinkertaisesti hyvä näyttelijä, aivan huippu. Tämä nyt ei varsinaisesti ole mikään uutinen, HP on tehnyt upeaa työtä vuosikausia. Kunhan vaan totean tosiasian. Kauppamatkustajan perhettä näyttelevät Kristiina Halttu Linda-vaimona, Aku Hirviniemi ja Samuli Niittymäki perheen poikina Biff ja Happy. Näytelmän muut roolit ovat lähinnä piipahduksia näyttämöllä.
Kauppamatkustaja Willy Lohman alkaa menettää otettaan elämästä. Kauppaa ei tule, mutta taloa pitäisi maksaa ja aina on laskuja rästissä… Willy yrittää epätoivon vimmalla pitää kulisseja pystyssä mutta se on vaikeaa. Epämääräinen pettymys sekoittuu menneisyyden haamujen ja tulevaisuuden katteettomien haaveiden kanssa. Suhde poikiin on mutkallinen, vaimoon valheellinen ja lopulta Willy näkee vain yhden ratkaisun edessään.
Näytelmä on tragedia tavallisesta ihmisestä, joka on elänyt pienen elämän ja siinäkin – amerikkalaisen mittapuun mukaan – epäonnistunut. Jep. Mutta Yhden jutun Miller on mielestäni jättänyt tästä tekstistä pois. Vanhempi poika Biff on Willylle rakas. Hänelle tasoitetaan tietä ja innokas isä tekee kaikkensa Biffin hyväksi. Nuorempi poika Happy jää urheilullisen ja suositun veljensä varjoon. Näytelmässä veli tuntuu hyväksyvän sen, ei osoita kateutta, ei katkeruutta. Mitä ihmettä? Tosielämässä luulisi, että siinä vaiheessa kun luurangot kalisevat kaapista, niin myös perheen lasten epäsuhtainen kohtelu nousisi esiin.
Näin sen näin. Ehkä Miller ei halunnut sekoittaa liian paljon erilaisia teemoja tekstiinsä, kukapa tietää.
Noin muuten oli hassua pitää maskeja koko esityksen ajan. Sitäpaitsi on hankalaa siemailla väliajalla kuohuviiniä maskin kanssa. 😀
Onhan silti ihana, että edes pääsee teatteriin, vaikka olisikin vähän tunkkaista maski nenällä.
